Ulkomuoto ja koko
Airedalenterrieri kasvaa keskikokoiseksi vakkarakeinteiseksi koiraksi, uroksen säkä on noin 60 cm ja nartun 57 cm. Paino on 20-30 kg.
Airedalen värimuotoja ovat yleisemmän mustanruskean (black and tan) lisäksi myös rikotumpi mustan/harmaan sävy ruskean kanssa (grizzle and tan).
Kokonsa ja vahvuutensa puolesta airis vaatii huolellisen peruskoulutuksen, jotta se pysyy omistajallaan hallinnassa. Airis on nopea oppija, mutta saattaa myös yhtä nopeasti kyllästyä turhan toistuviin harjoituksiin. Haastetta koulutukseen tuo myös airedalen taipumus kyseenalaistaa kouluttajansa pyyntöjä, mikäli koiran mielestä yhteistyö ei tuo sille riittäviä etuja.
Terveys
Airedalenterrierin elinajanodote on keskimääräisesti noin 10-12 vuotta, ja se on suhteellisen terve rotu.
Rodun terveysongelmiin lukeutuu jossain määrin kyynär- ja lonkkanivelten dysplasiaa, sekä perinnöllisiä silmäsairauksia, kuten kaihia, sekä harvinaisena 3. ikävuoteen mennessä puhkeavaa silmänpohjarappeumaa, PRA:ta.
Airedalenterrieri kuuluu PEVISA:an, perinnöllisten vikojen ja sairauksien ehkäisyohjelmaan.
Molemmista jalostukseen käytettävistä vanhemmista on täten oltava otettu viralliset lonkka- ja kyynärkuvat, sekä virallinen ja voimassa oleva silmäpeilaustulos.
Jalostuksen tavoiteohjelmassa mainitaan, ettei alle 3-vuotiaita koiria käytettäisi jalostukseen.
Luonne
Airedalenterrieri on erittäin valpas terrieri. Se seuraa mielellään valppaasti ja tarkasti omistajansa ja muun maailman tapahtumia. Airis on hyvin avoin ja siksi se tulee yleensä hyvin toimeen toisten kanssa ja on ystävällinen.
Airis on myös älykäs, joten se osaa tehdä omia (ja omistajan näkökulmasta ei aina hyviä) päätöksiä, jos omistaja ei ole toimintaa ohjaamassa. Airiksella on myös pilkettä silmäkulmassa, tämä näkyy sen tavassa iloita asioista aina pentu iästä vanhemmalle iälle. Huumori ja optimismi ei airikselta lopu.
Airikset eivät täten ole yleensä aggressiivisia ja eivät monestikaan aloita tappelua, mutta tuntevat oman arvonsa. Airedalenterrieri ei juuri ole alistuvaa sorttia, joten se saattaa vastata tappeluhaasteeseen rivakasti samalla mitalla takaisin, ja terrierin sisulla. Alun perin metsästykseen jalostetusta rodusta löytyy ymmärrettävästi myös vaihteleva määrä riistaviettiä.
Turkinhoito
Karkeakarvaisen airedalenterrierin turkista ei juuri lähde irtokarvaa, mutta se tulisi nyppimällä trimmata 2-4 kertaa vuodessa. Näyttelykuntoisen turkin ylläpito vaatii nyppimisen tätäkin useammin ja säännöllisesti. Turkkia ei tarvitse useinkaan pestä kurakauden ulkopuolella, karkeasta karvasta lika varisee helposti pois.
Harrastaminen
Mitä airedalenterrierin kanssa voi tehdä?
Vaikka airista ei näy enää paljoa radoilla ja kehissä, on se silti edelleen rotuna hyvin monipuolinen suorittaja ja hyvä harrastuskoira. Airiksella voi harrastaa agilityä, rallytokoa, tottelevaisuutta, noseworkkia, näyttelyitä, vesipelastusta, metsästyskoirien jälkeä ja mikä ettei koiratanssiakin. Airiksilla harrastetaan myös pelastuskoiratoimintaa. Näihin kuuluu erilaiset jälki, haku ja raunio etsinnät. Airiksella on myös palveluskoiraoikeudet. Näihin lajeihin kuuluu jälki, haku, etsintä ja erikoisjälki sekä viesti, suojelu, mondioring ja valjakkohiihto. Käyttäytymiskokeessa (BH) airiksia käytetään myös jonkin verran, hyväksytty BH-koe vaaditaan palveluskoirakokeisiin osallistumiseen. Airiksia käytetään myös luonnekokeissa ja MH-luonnekuvauksissa. Varmasti löytyy myös muitakin lajeja, joista airis tykkää. Seurakoiranakin airis on oikein pätevä, kunhan aivot pääsevät välillä töihin. Pelkäksi sohvaperunaksi rodusta ei ole.